leiriskoolan

Me oltiin siis luokan kaa maanantai-tiistai leirikoulussa Tampereel. Maanantaina me oltiin Varalassa, joka on siis sellanen leirikeskus. Sillon me leikittiin mm. lipunryöstöö, kirkkistä ja seinistä, kaikkii näit ihanii ala-asteleikkei ja illalla meil oli sit iltapala nuotiolla. Yöstä suurinosa meni jutellessa ja tiistaina me mentiin sitte Särkänniemelle. Mul on noilt kahelt päivält joku 400 kuvaa, mut niistä valtaosa on kaikkee muuta ku edustavia ja muutenki must tuntuu ettei kuvat mun luokkalaisista jaksa kauheesti kiinnostaa.

En oo vieläkään oikee tajunnu, et koulu oikeesti loppuu kohta ja nää on meijän vikoi päivii luokkana. Meil on iha paras luokka ja tulee ikävä näit ihmisii, vaik tiiän et me kyl todellaki tullaan näkee viel.

escaping the prison of sadness

Kuvii viimeviikolta ja eilieltä, ku oltii Tiinan kaa Helsingissä. Mun piti kirjottaa tähän jotai hienoo, mut nyt pää lyö tyhjää, joten lähen tästä luokan kaa piknikille :)

there aint no darkness that i fear

Tuolla seassa perjantain ja eilisen kirppariostoksia. Onnistuin tuhlaamaan 46 euroo.. Suurinosa meni noihin farkkuihin, jotka oli kympin ja tohon tummansiniseen neuleeseen, joka oli 15e. Normaalisti en ois ostanu noin kalliilla kirpparilta, mut se oli nii kiva ja lapun mukaan uusi, joten annoin mennä.
Mul oli torstaina tosi tylsää, ennen ku lähin kuvaamaan enkun projektia. Katoin vaan telkkarista simpsoneita ja tylsistyin, jotenki tylsistyn helpommin ku mul ei oo mitään mitä mun ees pitäis tehä. Yleensä mul on aina jotain läksyjä tai jotain mitä mä voisin tehä tylsistyessäni, mut en kuitenkaan tylsisty. Telkkari on pettäny mut, kyl sieltä aina jotain tulee, mut sit ku mul on tylsää nii ei tietenkään. Tylsyys ajo mut pelaamaan simssiä ja pelasin sitä tänäänki jo pari tuntii, se on kivempaa ku muistin.
Nyt ei tää teksti jotenki luista, en oikee jaksa panostaa. Lähen ulos :)

thoughts on my future life

Mun tajuntaan alkaa pikkuhiljaa iskee, et kesä tulee ja koulu loppuu. Mä en enää todistustenjaon jälkeen tuu astumaan tohon kouluun sen oppilaana ja meijän luokka hajoo ku kaikki lähtee omille teilleen. En enää koskaan tuu käymään koulua näiden samojen ihmisten kanssa ja ties kuinka kauan menee ennen ku mä nään joitaki näistä ihmisistä seuraavan kerran, osaa mä en ehkä nää enää koskaan ja ne vaan unohtuu. Mitä jos noista nyt niin tutuista ja ihanista ihmisistä tulee vaan menneisyyden hahmoja, joita aikuisena katon luokkakuvista ja mietin, että mikäs tuon nimi nyt olikaan, se oli niin mukava tyttö? Mä en haluu, että niin käy.

Tuttu ja turvallinen yläkoulu vaihtuu uuteen ja outoon lukioon. Somppari vaihtuukin ressuun, koulumatka pitenee 300 metristä 30 kilometriin ja koulu on täynnä tuntematomia ihmisiä. Hassuu kuinka voisin vaa uudistaa itteni täysin, eikä kukaan niistä tietäis, ne tuntis vaan uuden minän. Tietenki on kivaa, kun koulu on täynnä uusia ihmisiä, mut toisaalta pelkään, etten löydäkään sieltä yhtä hyviä kavereita, ku mitä mulla nyt on. Kyllä sieltä aivan varmasti joku löytyy, ei koko koulu voi olla täynnä  kusipäitä, mut kuitenki mun takaraivossa piilee se ajatus, että mitä jos ei löydykään? Mitä jos koko koulu on täynnä hirveitä hikettäjiä, enkä tunne oloani yhtään mukavaks siellä?

Lukion mukana mun pitää myös ruveta oikeesti opiskelemaan. Paljon mielummin jatkaisin tähän malliin, tekemättä läksyjä, lukemalla kokeisiin vasta edellisenä iltana ja silti saada hyviä numeroita. Mut en oo keneltäkään kuullu, et lukiossa se niin onnistuis. Pitkän matikan läksyihin menee kuulemma monta tuntia illalla ja kokeisiin pitää oikeesti lukee kunnolla. En vaan millään jaksais, mua ei oo todellakaan luotu opiskelemaan. Musta tuntuu, ettei mun aika vaan riitä. Koulu tulee viemään ihan liikaa aikaa ja kun siihen yhdistää vielä harrastukset, kavereille ei vaan yksinkertasesti jää aikaa. Ehkä mun pitää ruveta aktiivisesti organisoimaan mun elämää, että pystyn siihen.

Pelko on kuitenkin ehkä liian voimakas sana, ei mua lukio pelota, pikemminkin jännittää. Mun elämä tulee muuttumaan ja muutoksen kuuluuki jännittää. Ja sen jännityksen rinnalla odotan mun uutta elämää innolla. Muutos kuuluu elämään, jos mikään ei koskaan muuttuis, ei me kauheen kauaa täällä jaksettais olla.

"bales of staw, bubbles and a cow... what more does one need from life?"

Mulle tuli täst videosta tosi hyvä fiilis, ootan vaa kesää ja ihania rentoja päiviä. Ei tarvii huolehtia mistään ja saa vaan ottaa rennosti, hengata kavereiden kanssa, syödä jäätelöä, kuvata kauniita paikkoja, tehdä hauskoja ja outoja juttuja hetken mielijohteesta, kiertää kirppareita, lukee hyviä kirjoja, viettää koko päivä ulkona tekemättä mitään, pitää hauskaa.

Oon lähiaikoina kirjotellu tosi harvoin, en vaan haluu tulla koneelle ja alkaa tekemään tätä, koska tiiän et se johtaa siihen, että valvon liian myöhään, joten yleensä sit mielummin sit jätän tekemättä ja nukun pari tuntii pidempään. Arvostaisin kovasit, jos voisitte laittaa kommenttia et tykkäisittekö enemmän, jos multa tulis useemmin postauksia, mut ne ei sit välttämättä ois niin laadukkaista ja, että kiinnostaako teitä nää mun höpöttelyt, vai pitäiskö ehkä vähentää tätä ja keskittyy enemmän kuviin? Muutenki kommentit on aina kivoja ja ois yleisesti kiva tietää et minkä takia te mun blogia luette? :) Yritän kuitenki ryhdistäytyä, mul on nyt päivisin enemmän aikaa ku harrastukset ja kohta kouluki loppuu.

It's always been a smoke and mirrors game

oon ollu tosi luontopainotteinen lähiaikoina

Supermoon <3 on kyllä ihan sika heino kuva siitä, mut must tost tuli kyl ihan siisti, vaikkei se mitenkään kohdettaan kuvaakaan.

Oon täs viimeviikon aikana käyny kaks kertaa leffassa, ku mul oli vielä käyttämättömiä joululahjalippuja. Torstaina katsastin iskän kaa Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä ja sunnuntaina vuorossa oli Iron sky protukaverin kaa. Molemmat oli hyviä leffoja, ensimmäisenä mainittu iski muhun ehkä vähän paremmin, rautataivas oli ainaki mun senhetkiseen mielialaan vähän turhan rankka. Tänään aikasemmin päivällä tein parin kaverin kaa kouluprojektia ja viiden jälkeen oon sitte vaa möhnäilly. Matikkaa mun pitäis tänää viel kattoo ja YHki ois hyvä alottaa, torstaina mun pitäis ymmärtää politiikkaa täysin..

memories were the best things you ever had

Tiistaina juhlittiin siskon synttäreitä, keskiviikkona mul oli konsertti, torstaina tein yömyöhään terveystiedon läksyjä, minkä seurauksena nukuin sinä yönä kuus tuntia. Perjantaina koulussa oli vappujuhla, jossa oli pari musiikkiesitystä, palkittiin paras asu ja jaettiin ysien tittelit.

Lauantaina mun piti herätä puol kuudelta, lähtee seittemän junalla Tikkurilaan ja sieltä 7.22 matka jatku kohti Tamperetta ja tiimikoulutusta. Meijän leiri on luojan kiitos vasta heinäkuun puolessa välissä, joten meijän ei tarvinnu olla kauheen tehokkaita tuolla, koska en ois pystyny siihen noilla unilla. Ja protun perinteisiinhän kuuluu vähä uni, joten tonakin yönä nukuin sen kuutisen tuntia. Niillä fiiliksillä sitten sunnuntaina palailin takas Keravalle, missä me juhlittiin kaverin synttäreitä ja avattiin grillikausi. Su-ma ja ma-ti yöt vietin kavereilla, ku muu perhe meni mökille mut en voinu mennä ton koulutuksen takia. Vapusta en nyt jaksa kirjottaa iha vaan sen takii etten tehny oikeesti mitään siihen liittyvää, olin kaveril yötä ja me vaan katottiin telkkarii :D

Yllämainittujen tapahtumien takia en oo pahemmin ollu kotona ja oon nukkunu ihan liian vähän, joten tää postaaminen vähän taas jäi.. Mut nyt luultavasti rupeen postaamaan vähän useemmin, ku tulee taas kuvailtua ku on nii ihana sää.