an inspiring human being

Oon koulussa siellä Riku-kurssilla, missä me siis ''kehitetään ajatteluamme'' eli käytännössä puhutaan mm. luovuudesta, uteliaisuudesta ja kysymysten esittämisestä. Tänään meijän tunnille tuli vieraaks Jorma Uotinen. Musta tuntuu et oon jollain tasolla valaistunut, se oli vaan niin vallottava ja inspiroiva persoona. Niin  positiivinen ja energinen. Ku siltä kysy jonkun kysymyksen, siitä oikeen näki kuinka se heti innostu ja tuli lähemmäks kuuntelemaan ja siltä tuntu löytyvän mielipide ja vastaus kaikkeen maholliseen. Jos multa kysyttäisiin esimerkiks, että mitä on luovuus, en luultavasti osais vastata tai mun vastaus ois jotain suuntaan "öööööö no jotain sellasta että...", mut siltä ku kysyttiin sama kysymyks, se tais ihan innoissaan selittää siitä yli viis minuuttia. Itelläni kun ei vielä pahemmin mielipiteitä oo, en todellakaan osais vastata mihinkään. Lisäks se melkein puhuu aforismeilla: "Helppoja voittoja ei ole", "Olisi hirveää jos tietäisin mitä ylihuomenna tapahtuu. En mä pystyis elämään!", "Olemme vastuussa jokaisesta sanasta, jonka  olemme sanoneet", "Älä kyseenalaista tavoitetta, vaan tavat, joilla siihen pyrit". Kun siltä kysyttiin että mistä se saa kaiken sen energiansa, vastauksena saatiin "No teistä!"

En ymmärrä miten joku voi olla noin positiivinen kaiken suhteen. Se puhu kanssa siitä, että jos aamulla herää ja taivas on harmaa, ei pitäisi masentua vaan olla tyytyväinen, etsiä taivaalta eri harmaan sävyjä ja iloita niistä. Ku vertaan itteäni Uotiseen, tunnen itteni kauheen negatiiviseks, mut toi kyllä paransi mun koko loppupäivän fiiliksen. Matkalla kotiin mun teki mieli vaan hymyillä kaikille vastaantulijoille ja kotiin päästyäni halusin tehä jotain überluovaa. Elämä on vaan niin paljon kivempaa jos ajattelee positiivisesti, et en ymmärrä miks kukaan koskaan haluis pysyy vihasena jollekin, vaikka yhtä hyvin vois unohtaa koko homman ja onnellisena jatkaa päiväänsä. Kaikesta löytyy aina hyvä puoli, maailma on vaan niin iso. Mut vaikka nyt ajattelenki näin, oon melkein satavarma, et huomenaamulla ku herään ja valmistaudun menemään kymmeneks orkesteriharkkoihin, maailma ei näytäkään enää niin kivalta.